Upper Orara, NSW

Yesbox, kaks viikkoo sitä onkin jo kulunut!

Herätyskello soi yleensä arkisin klo 7. Katja pakkaa lapsille lounaat ja mä helppaan pistämällä niille vaatteet päälle. Make osaa jo ite laittaa ja Jessica....well, paras paikka iskee on sillon kun se on vielä unenpöpperössä. Vaipan ja vaatteiden pistäminen on vaivatonta, mutta auta armias jos sillä on se hulabaloo fiilis. Hyvä kun saat sitä edes kiinni! Ne lähtee päiväkotiin ja mä jään hoivaan Oliviaa aka Tiu tiu:ta. Katja käy aamusin ratsastamassa ja välillä sille tulee asiakkaita joita se opettaa.
Sillä välin syötän, vaihdan vaipan, nauretaan hetki ja sit tiu tiu nukkuukin. Tässä kohtaa pistän TV:stä musa kanavan päälle ja uppoudun tietokoneen ääreen ja levitän Uuden Seelannin kartan pöydälle. Aaaaaah NZ <3 Sit kun Katja tulee takas yritän mennä tekeen ulkohommia tai sitten lenksulle. Lenkki maisemat on aika buenot kun matkan varrella  on vehreitä hevoslaitumia, viinitarha ja kaiken kruunaa pyrähtelyt sademetsässä. Vähän eri fiilis kun Kaupin mettässä...

Make ja little Chicken aka. Jessica tulee tarhasta klo17. Sit leikitään Amy tätin kanssa. Kuten kerroinkin jo aikasemmin niin energiaa näillä riittää...ihan hullusti! Toinen roikkuu selässä ja toinen samaan aikaan mun jalassa.  Ne keksii kaikkee fyysisiä leikkejä ja voin kertoo, että yks aamu en meinannut päästä sängystä ylös kun selkää särki niin paljon (little pathetic?/Säälittävyyden rajoilla?). Juuu ei raihnanen Amy oikein pysy aina mukana niin keksin sitten mm. leikin jossa seison keskellä ja Chicken& Make juoksee mua ympäri. Ne on ihan haltioissaan ja nauraa eikä mun tarvi muuta kuin kannustaa niitä eli lietsoa juokseen vaan kovempaa. Ai katos, ne onkin illalla sopivan väsyneitä ja meitsillä paikat kunnossa...SUCCESS!!

Sit syödään, pistetään muksut kylpyyn, yökkärit päälle ja nukkuun (ahhahahah eihän tää aina niin sujakasti mee ;D). Noi on ihan hassuja. Välillä jos huutaa innostuneesti "Who wants to go to bed??.....Jessica nostaa salamana kätensä ja huutaa " ME, ME, ME" :D

Ben anto mulle tehtävän ruiskutella rikkaruohoja laitumilta. Mullahan ei siis ole ajokorttia ja tähän tottakai tarvitsi sit auton käyttöö. Noh, Ben anto sit 5minsan priiffin ja sit ei muuta ku menoks. Hehee, Ankelström piti mulle vielä online ajokoulua feissarin chatissä, thanks mate! ;D Toi on ihan parasta hommaa mitä oon täällä tehny. Kruisailen yksin tuolla laitumilla, ruiskuttelen samalla ja mitä parasta, popitan radioo ihan kybällä. Lehmät vähän tiiraili kun meitsi jammaili autossa Kanye Westin Gold Digger:in tahtiin. Sehän on siis fakta, että musiikki tekee mistä tahansa hommasta nautinnollisemman. Mucho hyvät biisit =  mucho bueno fiilis! Ja mikä parasta kaikki lehmät pysy elävinä ja auto selvis ilman kolhuja :D

Toissapäivänä oli Friday the 13th. No juuu, tänne tulee ens viikolla 12 kanaa ja mun piti mennä viemään niitten isoon häkkiin vanhaa heinää. Ensin mulla kesti hetken rohkaistua avaan ovi (nää myrkky käärmeet ja hämpyt tekee musta ihan vainoharhasen!). No anyhow, levittelin niitä heiniä kun kuulin, että tuuli paiskas oven kiinni. Menin ovelle ja katos hupsista tällä toisella puolella ei oo kahvaa ollenkaan. Kun ovi menee kiinni se menee automaattisesti lukkoon. Kysynpä vaan...MISSÄ OVESSA EI OO KAHVAA TOISELLA PUOLELLA!?!?? Jaaahas sitä ollaan siis lukkojen takana kanahäkissä.

Ensin tuli osuus : LAUHGTER! ( why do i always get myself into these situations??  Tää on jo liian koomista). Sitten tuli hetki kun mun aivot päätti torkahtaa. SNAP, torkut loppu ja aloinkin kuumeisesti miettiin miten ihmeessä pääsen täältä pois. Oven olisin tottakai voinut murtaa, mutta kun ne chickenit tulee kohta niin ei viittis hirveetä korjaus sählinkiä aiheuttaa. Piti siis päästä pois ilman suurta tuhoa. Hmmm, jostain syystä mieleen tuli sana kitka (why? No siks kun mun dad aina mainitsee sen sanan). Edessä oli ohut rautakehikkö ja rautakehikon alaosat oli kiinnitetty metallisilla hakasilla puulautoihin kiinni. Noh, mä aloin sit hinkkaan sitä rautakehikön osaa siihen metalliseen hakaseen ja sain kuin sainkin sen katki. Hinkkasin kolmen hakasen kohdalta ja mielessä oli vaan yks sana, FREEDOM! Olin oikeesti ihan ku joku Macgyver! Kovan työn tulos  ja vapauden ajatukset kariutukin siihen kun huomasin, että tää oli yhtä tyhjän kanssa...eihän tosta mahdu millään. Tästä pääsin siis seuraavaan osuuteen : losing my hope/toivon menetys! Siis mun pitää vaan odottaa, että Katja tulee ettiin mua tai joku ajaa tosta ohi. Löytääköhän kukaan mua täältä?? :D En tiedä kauan siellä seisoskelin, mutta piirsin jo S.O.S merkkejä kanalan lattialle.
 

Enimmäkseen naureskelin huvittuneena, koska tottakai heti kun tuuli paiskas oven kiinni tulikin yhtäkkiä täysin tyyntä! Qué!! Töissä Interissä ollessani mun piti soittaa Turtolaan yhdistä kengistä ja onnistuin soittaan vahingossa ittelleni KAKS kertaa ennen kun tajusin, että kuulen oman kaikuni eli oon koko ajan soittanut meidän toiseen työpuhelimeen joka oli mun toisessa kädessä. Ja nyt sit tää....Well, what's normal anyways? ;)
 

Kyllästyin odotteluun ja pääsin osuuteen: Chicken cage you won't beat me!!! Murtauduin yököttävien hämähäkinseittien ohi sivulla olevalle ovelle joka näytti olevan kiinni seinässä  vaan pelkillä rautalangoilla (ööö miks en tätä heti ensimmäiseks tajunnut/huomannut tehdä?!?) ja muutaman minsan päästä olinkin vapaudessa!
 

Eilen käytiin Benin kanssa aitatarvike ostoksilla ja kyhättiin uus hieno aita näitten etupihalle. Sitten korjailin vielä takapihan aitaa kun koirat näyttää koko ajan karkaavan. Se oli oikeesti kiva projekti! Sit menin vielä ruiskutteleen rikkaruohoja. Rrrakastan tämmösiä päiviä kun saa puuhastella ja saa kaikkee hyödyllistä aikaseks. Sitä on vähän naarmuilla hikisenä ja likasena, mutta unta tulee palloon iso hymy kasvoilla.
 

Tällä viikolla oon saanut aivan mahtavia uutisia! Mun kullanarvoinen ystäväni soon to be married-Mia tulee Harrin kanssa 15.2 käymään Uudessa-Seelannissa 2viikon ajaks ennen kun menee takaisin Ausseihin muutamaks viikoks vielä. HELMI! Ne lentää Aucklandiin ja lähtee takas samaisesta kaupungista joten pyöritään pelkästään Pohjois-saarella.

Sitten skypetän mun mucho bueno chican Kaisun kanssa ja sit me puhutaan jotain siitä kun meen New Yorkiin. No anyhow, Kaisu on ihan hulluna NYCiin. Se tietää melkein kaikki leffat ja ohjelmat jotka on kuvattu siellä ja osaa tarkalleen kertoo mikä kohtaus on missäkin kuvattu. Se on haaveillu sinne pääsemisestä jonkun ikuisuuden ja sit mä vaan sanoin, että hey amiga, you're so gonna come when i'm there!! Viimestään sit kun löydettiin sairaan halvat liput niin eihän Kaisua paljon tarvinnut enää lietsoa. Flight tickets, CHECK! :D Oh no...Kaisu&Amy--> it's a mayhem!
 

Koskaan en oo ohjelmaa seuraillut, mutta täähän menee ihan ku Strömssössä! Mähän voisin siis periaatteessa jatkaa vielä reissuja toisella vuodellakin kun te tuutte mua aina moikkaan eri kohteisiin. Täydellistä! :D
 

Malttamattomana odotan näitä jälleennäkemisiä..heheee ja kenties jotain tuliaisia Suomesta (en pistä yhtään pahaks jos salakuljetatte Valion pehmeetä maitorahkaa!) ;)  <3 <3 <3 <3

Välillä sitä on kyllä illalla ihan poikki, mutta jos mun vanhemmat pärjäs viiden vaikeen lapsen kanssa niin tänhän pitäis olla varsin helppo homma! Tähän päivään asti en vieläkään ymmärrä tai pysty käsittään kuinka ne kykeni viemään meidät kaikki aina kesäsin Canadaan. It's not an understatement to say that i really value my folks...always have & always will.

Anyhow, catch ya later...mä jatkan nanny duties & farmarin hommia :D