Jos joskus on motivaatio kadoksissa, laiskottaa tai tarviit uudenlaista piristystä, kannustusta, haet reeni intoa, ihan mitä vaan näistä niin tulkaa Vernoniin, Hoffmanien kommuuniin. The atmosphere will already cure you!
Aaron & Kara on muistaakseni vuodesta -99 alkaneet harrastaan Ironman-kisoja. Kyseessä on siis triathloni missä ensin uidaan 3.8km, sitten pyöräillään 180km ja lopuks vielä 42,2km juoksu. Arvostus näitä kisaajia kohtaan on aivan ääretön. Se fyysinen kunto mikä niillä on ja se henkinen voima on aivan uskomaton. Ihailtavaa!
Työn ja perheen ohella on löydettävä reeni aikaa ja energiaa. Perheen lapsista Abby tanssii (uskomattoman ihana lahjakkuus), Makena pelaa lätkää & Scotty harrastaa jalkapalloa, lätkää & BMX-pyöräilyä, kaikki myös rakastaa uintia. Kotoa löytyy juoksumatto, kuntopyöriä, painoja, niiin ja kellariin rakennettu pieni jääkiekko harjoitus kenttä. Näille tulee naapuristakin poikia harjotteleen laukauksia kellariin. Aaron käy välillä mm. Hockey Canadan kokouksissa ja on myös vetänyt luistelu reenejä Vancouver Canuckseille. Aaron on btw aivan uskomaton raastaja. Kilpailuhenkisempää ihmistä en oo tavannutkaan ja Aaron tekee mitä tahansa päästäkseen tavotteeseensa.
 |
| Abby |
 |
| Scotty doing BMX |
 |
 |
| "i wanna race the Ironman...Amy, look at my muscles!" |
Koti on vuorattu erilaisilla kannustus lauseilla "pain is temporary, pride is forever", "Chase your dream not your competition" etc. Karalta löytyy kymmeniä kirjoja henkisen voiman kehittämisestä ja kaikenlaisia inspiroivia tositarinoita. Kara on yks hienoin ihminen jonka oon onneksi saanut tavata. Meillä on paljon yhteistä kun puhutaan esimerkiksi reenaamisen tuottamasta ilosta, kuinka tärkeää on seurata omia unelmiaan ja arvostaa niitä asioita mitä voidaan tehdä. Hyvä sydäminen, rakastava, omistautunut, iloinen ja aivan super ihana persoona. Ravitsemus & reenaus tietämystä löytyy & Kara vetää aivan tajuttoman MAHTIKSIA (siis ihan hullun hyviä) xycling tunteja! Perhe myös rakastaa musiikkia...kuka urheilija ei rakasta!?! Fiilis biisit <3 Niin ja onhan se mun flipflop guru ;)
 |
| Winter...snow...flipflops = Kara |
 |
| The Hoffman group |
 |
| Hockey room at the basement |
Onhan täällä myös aikamoinen hurlumhei. Jos lapset samassa huoneessa hetkenkin niin hirvee huuto ja riidat kehissä, vanhemmat väsyneitä eikä kestä kaikkee huutamista vaikka yrittää kaikkensa niitten eteen tehdä. Lapset tottakai keksii aina kaikkee syitä tai tekemistä ettei tarvitse siivota omia jälkiänsä. Makenalla on murrosikä meneillään ja ajoittain arvostus vanhempiaan kohtaan on aika ikävää kuunneltavaa. Kunnon hullujen huone välillä! Onneks oon syntynyt 7hengen perheeseen niin mikään ei tuu shokkina :D Oon sanonut tän jo varmaan muutamaankin kertaan, mutta kiitos mom & dad kun jaksoitte meitä! Arvostus teitä kohtaan on ääretön! <3 Karan neuvot on "Amy...never have kids!" ;D
Sunnuntaina pääsin vihdosta viimein ihan paikan päälle katsomaan triathlon Half Ironman kisaa. Sain olla Karan kisa kuvaaja ja mahtava fiilinki siellä oli. Kyllä se on ihailtavaa katsoa kuinka moni eri ikä haarukoista kisaa...hei haloo, siellä oli jotain 60-70v muoreja & pappojakin!! Tukevia, laihoja ja siltä väliltä. Kara onnistu parantaan omaa aikaa 30minuutilla edellisiin kisoihin verrattuna eli erittäin onnistunut kisa. Kara mietti koko kisan ajan miestä joka kuoli ASL-tautiin (keho vaan lopettaa toimimasta) 42vuotiaana. Oli tavannut ks. miehen vanhemmat jotka kerto kuinka heidän poikansa oli loistavassa kunnossa, eli terveellisesti ja rakasti urheilla....meni lääkäriin ja diagnoosista 8kk niin mies kuoli, 42v.
Kara "I was determined to take that into the race the next day. To race for him, and everyone else that can't or won't....".
 |
| Always smiling...no matter what |
Elän tällä hetkellä ihania aikoja (muahhahaha koko vuoden oon kohta elänyt). Voin reenata ihan koska vaan haluan, syödä, nukkua päikkärit ja mennä uudestaan reenaan. Vähän mieltä tottakai syö kun huomaa, että on kaukana siitä mitä olin ennen kun lähdin, mutta homma etenee. Tärkeintä on, että tekemisestään nauttii...eli siis rankkoja reenejä kehiin. ;) Autan tottakai kaikin tavoin täällä kotona. Välillä ahdistun kun haluaisin olla niiiiiiin paljon avuks, mutta en tiedä aina miten...tai oonko tarpeeks. Kotityöt ja koiran ulkoiluttamisen oon ainakin ottanut itselleni. Eilen pöngittiin näiden takapiha aivan uuteen uskoon. Pienessä vesisateessa käännettiin nurmee ja apua arvostettiin. Nää fiilingit on ihan parhaat kun tiedät olevas avuks.
En viitti kertoa kuinka monta kertaa oon ollut salilla tän viikon aikana, mutta sen kerron, että pari päivää sitten olin niin lihaskipeenä, että makuuasennosta nouseminen kesti yhtä kauan kun isällä nousta sohvasta (eli kaaaaaaaaaauan) ja se tuttu olotila kun joudut ottaan tukee jotta pääset mahdollisimman kivuttomasti istumasentoon. Ai että <3 Saan käyttää Karan pyörää, salille meno kestää ehkä 5minsaa ja pääsen sinne yhdellä polkasulla, alamäkee koko matka. Ihan oma reeninsä onkin sitten takastulo...koko matka jyrkkenevää ylämäkee ja just ennen taloo on vielä oikein "mukava" super mäki. Well, pain is goooooooood! ;)
Btw. Täällä tuntuu ihan Lokakuulta. Sataa sataa sataa ja on kylmä! Excuse me, missä kesä?? Sooooo not my cup of tea!! AHahhahaha, heti kun kirjotin tän niin pari päivää on paistanu arska ja lämpötilat katossa :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti