Uyuni - Salt Flats

Viikko on ollut vähän bittersweet. Fyysisesti oon voinut vähän huonosti, kramppeja vatsassa, ruoka ei pysy sisässä ja flipparina amyn jaloissa pyörryin kun oltiin ravintolassa syömässä. Pariin kolmeen päivään en pahemmin syönyt mitään kunnollista. Oltiin Uyunissa syömässä ja kesken syönnin tuli ihan major paha olo. Douggie sano, että Amy muutuit ihan mucho kalpeen valkoseks. Nousin tuolista ja bang, silmät sumeni. Onneks oli porukkaa vieressä ja harjottelin siinä vähän hengitystä. Kun aloin virkoon ensimmäinen lause oli "Did i lose my tan??"...eipä wissiin porukka revenny :D Ei huolta oon kaikesta huolimatta ihan fine! Mietin just tänään, et mulle on jäänyt päälle varmaan joku "hyvästely ahdistus" , koska viimenen päivä kun näin kavereita niin sieltä alko mun vatsa ongelmat!

Nice line for gas station

Mutta posiitivisimpiin asioihin! Matka Potosista Uyuniin oli aivan mahtava maisemiltaan. Vuoristoteitä ja välillä tuntu, että oli jossain Grand Canyonin ja Albertan Drumhellerin maisemissa. Yhtäkkiä vuoret muuttu punasiks ja ihanan vehreen vihreitä puita komisteli vieressä. Uyuni oli ihan outo kylä. Suurinpiirtein yks päätie täynnä erilaisia kaupustelijoita. Mukavan elävä katu kun taas menit pari korttelia mihin tahansa suuntaan vaikutti koko kylä ihan aavemaiselta. Tyhjiä katuja ja pöly vaan pörräs. Nostan vaan hattua minkälaisissa paikoissa ihmiset täällä elää! Ja me kun aina mietitään, et meiltä puuttuu vaikka mitä...tai aina halutaan uutta ja hienoa. Suomessa on asiat kyllä niin äärettömän hyvin. Ainahan sitä on hyvä verrata näin köyhään maahan, mutta antaa ainakin itelle aina uutta kuvaa ja niin isoo arvostusta ja kiitollisuutta omaan tilanteeseen.

Aaaah mikään heikko olo ei estänyt menemästä maailman isoimmalle suola-aavikolle! Yks asia mitä oon Boliviasta odottanut. Päivä oli niiiiin mahtava!!!!! Aamusta startattiin ja käytiin ensiks jossain junien hautausmaalla. Aavikolla ajettiin jeepeillä ja vaikee uskoo, et siinä suola kristalleilla seisottiin ja vettä virtas alapuolella. Aurinkolasit oli ihan must tai muuten ei kestä kauaakaan kun voi tulla "lumi sokeeks". Illalla ajettiin upeeseen paikkaan missä aavikon päällä oli hieman vettä...sai aivan mucho hienoja heijastuskuvia ja kaupan päälle ehkä yks upein auringonlasku minkä oon nähnyt. NE VÄRIT! Olin oikeesti ihan in heaven...soooo HAPPY...ja todellaki, huusin sen kaikille ääneen!! Ja aurinko oli paistanu koko päivän...aaaah ihanan kuuma, loved it! Se oli parhaimmista päivistä so far!

Kaks päivää ajettiin Bolivian ehkä hienoimpien maisemien (Altiplano) läpi kohti Chilen rajaa. Kuivaa aavikkoo, hiekka dyynejä, geysirejä, vuoria, laguunoita. En tiennyt Boliviasta aikasemmin mitään, mutta kun katoin kotona kuvia niin olin ihan myyty. Tänne halusin päästä...lumos mut ihan kokonaan. Kolme yötä leireiltiin teltoissa. Ekana yönä yövyttiin 3900m korkeudessa. Ihmettelin toisena päivänä, että mistä tää kylmyys taas iski...mut hupsista, oltiinkin 5200m korkeudessa...ehkä voi ollakin vähän turhan viilee shortsi keleihin :D Uuuh olin niin valmis palaan jo merenpinnan korkeudelle. Pääsen ehkä tästä flunssasta eroon ja ylämäissä ei tunnu, että keuhkot räjähtää, ihokin on ihan mucho kuiva. 

Bolivian border

First to Chile

  Muchos machos Bolivia...off to Chile!