What a feeling kun kahden päivän ajelujen jälkeen saavutettiin vihdoin rannikko ja MERI!!!!! YAY!!!! Ooon ikävöiny rantoja ja merta niiiiiiin paljon!
| Ei ees haitannu vaikka pilvistä - BEACH & OCEAN!! |
Saavuttiin Paratyyn joka oli ihan mukava pikku rannikko kaupunki. Jaaaaa mitä, voin kertoo, että meinaan sydän hakkas jäätäviä ilon sykähdyksiä....löysin taivaallisen riippumatto kaupan!!! Aiiiiiiii että, niiin ihania värejä ja erilaisia kuoseja. Nää on näitä vaikeita hetkiä kun haluis ostaa koko kaupan, mutta täytyy palata maan päälle ja tajuta, ettei ehkä pysty kantaa kaikkia koska vielä "vähän" reissattavaa. :D Booooooooo!
Uuuuh muutenkin kivoja juttuja mitä pikku kaupoissa myytiin. Pysy kovana pysy kovana - oli/on mun mantra. Weeell, täytyy muistaa et ne on vaan juttuja (PAITSI HAMMOCKS). Mieluummin kerään momentteja.
Arvatkaa mitä Suomesta uupuu...värit! Värejä taloihin, seiniin, katukuviin...VÄREJÄ!!!! Se tekee niiiiiiin uskomattoman paljon...vaikuttaa mieleen heti erilailla kun tylsät harmaat ja synkät pliisu plaasu värit. Muutenkin meillä niin vähän sitä kirkasta aikaa. Selkee missio...älkää ihmetelkö jos oon maalien kanssa heilumassa Tampereen nurkissa :D
Anyhow, käytiin tekeen pieni boottireissu missä uitiin eri rantoihin ja pidettiin hauskaa. Pilvinen sää ei sit kumminkaan latistanu edes mun fiiliksia (mmm no ehkä little). Jätkät teki voltteja veteen millon mistäkin. Vesi oli mucho lämmintä.
| Caipirinha - loads of it |
Semisti karmee fiilis mahanpohjassa kun katot kaikki mahdolliset isot roskalootat ja osotat valolla vettä jos sattuu löytyyn sieltä hukkuneena. Se kamala huoli ja pelko otti oikein mahanpohjasta. En muista koska olisin ollut niin kuoleman huolissani. Ei löydetty mitään ja palattiin hostelliin. Minä ja Tom odotettiin koko aamuyö hostellin edessä jos A tulis. Aamu koitti kun marssittiin poliisiasemalle tuli yhtäkkiä A vastaan.
A ei todellakaan halunnut puhua asiasta, mutta pääasiassa, että oli kunnossa ja elossa!!! Kummatkin oli ollu niiin tuhannen taalan tuiterissa, että ei pahemmin muistanu mitä kaikkee oli tehnyt. Anyhow, siinähän kävi niin, että kummaltakin oli varastettu kamerat, toiselta kindle ja toiselta puhelin ja käteinen lompakosta. Harmittaa tottakai, mutta siinä olis voinu käydä niiiiiin paljon pahemmin ettei mitään rajaa!! A mun kämppis myös alko myöhemmin tajuaan kuinka hirveet chänssit olis ollu paljon pahempaankin. Hukkuminen, henki pois, pahoinpitely, kidnappaus...tässä ehkä muutama. Well, you live and you learn. Know your limits!
Paraty oli kiva ja hieno paikka, mutta voitte kuvitella, että ton episodin jälkeen oli fiilikset jo semmoset, että jatketaan matkaa! Mietin sitäkin, että onneks reissaan kohta taas yksin. Ei tarvi huolehtia kenestäkään muusta paitsi itestäni - missä on jo tarpeeks paljon tekemistä! :D
| Just a random horse |

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti