Yritä tässä nyt pistää puoli vuotta pakettiin...3maanosaa, 12maata, 26lentoo, 5 makuupussi-hobo-lentokenttä yötä ja about 18 000km inland matkailua. Vaikee sitä kaikkee fiilistä jotenkin sanoilla selittää. Mahtavuutta on tunne kun saat taas yliviivattua juttuja mitkä on ollu mielessä forever. Maita tai paikkoja mitä on haaveillut näkevänsä. Ne visiot ja mielikuvat mielessä on tullu todeks. Making dreams come true...vitsit, se on parasta mitä itelleen voi tehdä! All in all, oli HUIKEEEEEE REISSU!!!!!
Joku kysy multa joskus et ootko tän jälkeen niinku done/valmis. Ummmm i'm never done! Tuntuu siltä, että tää journey never ends. Se hulluus....se kipinä...sit kun se iskee niin ei se kyllä koskaan poiskaan lähde. Nytkin mieli tulvillaan uusista maista mitä haluaa valloittaa. Dream travel-lista on taas täynnä! Uudet kohteet on jo selkeempinä kuvina mielessä kun mikään muu asia mun elämässä :D Ei ihmekkään kun aina turvaudun mun unelmiin...niistä mulla on ote. Mutta on ihanaa olla tavotteita...kuvia mielessä mitkä pitää virkeenä ja mistä saa energiaa. Iyyyyy se olis painajaismaista jos ei olis mitään kuvia mielessä...sitä menis töihin ja kaikki olis vaan pointless suorittamista. Pyöräilisin tunnin kotikotiin eikä mielessä minkäälaisia haaveita...yeah not my cup of tea.
Mulla on ollu jo pari kuukautta pikku elämän ahdistus päällä. Öööö en tiedä vieläkään mitään ammatti suunnitelmia, ei hajuakaan mitä haluisin olla. Tiettekö sen ahdistuksen kun kaikki on vaan pelkkää sumua. Uuuuh thank gosh sain vihdoin taas ittestäni otteen ja rennon fiiliksen. Ei se tulevaisuus avaudu päätä hakkaamalla. Päivä kerrallaan...asiat tapahtuu miten ne sit tapahtuukin. Nyt tiedän uudet tavotteet/unelmat ja ne on ne mihin keskityn...mitä kohti suuntaan. Tätä yritän ainakin takoo päähäni :D
Puistattaa ajattelu sukista ja kengistä....uuuh rakkaat flipparit jää odottaan. Aik kauhee ja se kylmyys...holy mother of all shivers...iyyyyyyyh ja se harmaus. Vaikka olis kylmä niin se auringon voima, aaaaaaah se on niiiiiiiiiiin tärkee!! Pikkasen kirpasee, mutta you know what, oon niiiiiiiin innoissani et pääsen taas näkeen kaikki! People really make the place! Kauhee ikävä!! Uuuuuuu ja kuulin just et siellähän on ihan KEVÄT!!!! Morjens mä mitään kenkiä tarvii! Mä tuon täältä loputkin lämmöt! :D
I LOVE TRAVELLING THE WORLD!!! Aina kun tulee takas kotiin sitä on joka kerta taas hieman muuttunu. Kaikki mitä on nähnyt ja kokenut...se määrä erilaisia kulttuureja ja elämätapoja. Ne kaikki kilahtaa tonne mieleen ja sitä ajatteleekin ehkä uudella tavalla. Onko kaikilla tavaroilla sittenkään niin paljon merkitystä? Kannattaakohan nyt valittaa siitä mitä mulla ei oo? Mieleen muistuu Perun vuoristossa elävät perheet joiden lapset taivaltaa vuoristossa kolme tuntia yhteen suuntaan päästäkseen lähimpään kouluun. Se kun ojennan värikynäpaketin..kuinka ilosia voi siitäkin olla, että joku antaa jotain. Jokaisen meistä pitäis tehdä elämässään pieni opintomatka johonkin kehitysmaahan jotta sais ehkä elämäänsä ja niihin negatiivisiin valitus ajatuksiin kenties uutta perspektiiviä. Mä en ikinä opi lukemalla...opin tekemällä ja näkemällä. Reppureissaaminen on opettanu mua elämästä enemmän kun mikään kirja ikinä. Homeless hobo ei oo viisaimmasta päästä eikä omista paljoo, mutta tää on rikkaus mikä on ja pysyy ja kulkee aina mukana.
Unelmat on huikeita juttuja..mitä tahansa ne onkin. Pitäkää niistä kiinni tulee eteen sitten mitä tahansa, uskokaa niihin ja uskokaa itteenne, että pystytte ne toteuttaan. Kun on tarpeeks tahtoo ja uskoo sitä on kykenevä melkein mihin tahansa. Mikä ei ookkaan parempi fiilis kun kovalla työllä toteutettu juttu! Oon sitä mieltä, että jos ittestään ei oo valmis antaan 100% asialle mitä haluaa on siitä turha koko populäärille valittaa ja märehtiä jossain säälissä. Ne asiat jotka on meistä itsestä kiinni on niitä missä katotaan itte peiliin ja vaaditaan itseltä vastausta "miks ei?". Jos oot johonkin tyytymätön eti vastauksia ja tee muutoksia.
Tapasin matkan aikana yhden Canadalaisen Mike kamun. Mike on joku yli 40v...19vuotiaana sillä oli mielessä unelma lähtee kiertään maailmaa. Sit se saikin hyvän työtarjouksen ja pum 20vuotta meni töitä tehdessä..joskus jopa 7päivänä viikossa. Sen yks läheinen työpartneri kuoli pari vuotta sitten ihan yhtäkkiä. Siitä sillä heräs kipinä, että hän haluaa toteuttaa niitä asioita mitä sillä on aina ollu mielessä...ei pistä niitä enään syrjään. Mike päätti lopettaa työt hyvässä työpaikassa ja myi koko omaisuutensa...talonsa, autonsa, huonekalut ja jopa oman kissankin. Otti rahat ja on nyt kahden vuoden pitusella maailmaympärysmatkalla. EIPÄ!!!! Hullun hienoo!
Elämän suola on...unelmat...ystävät....perhe...aurinko...ja tottakai flipparit. Näillä pärjään :D
Halataan ja hymyillään ku tavataan!
See ya later world.....Good to see ya HOME!
Hobo over and out...for only awhile ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti