Farm life near Coffs Harbour

Jeepers creepers kun tää aika menee täällä maalla ihan heittämällä. Huomenna onkin jo viikko täynnä.
 

Elikkä tosiaan tultiin tänne Iriksen entisen hevosvalmentajan farmille. Minä ja Ankku ollaan täällä 2 viikkoo ja Iris ehkä vähän kauemmin. Ben ja Katja asuu Coffs Harbourista 20minsan päässä jossain Upper Orara alueella. Heillä on kolme lasta: Marcus 3v, Jessica 2v ja vauveliini Olivia 16vko. Hevosia 3, yks poni, lehmiä yli 100 ja 3 härkää, 1 kissa sekä 4 koiraa. Btw, Russell Crow asuu tässä aika hollilla. Ben kertokin, että on nähnyt Russelin muutaman kerran lentokentällä. Kuulemma ei mitenkään mairittelevan näkönen ollut jos vertaa Gladiator-leffan aikoihin. Vähän kaljamahaa ja epäsiistiä partaa :D

Dogs Max, Bruce, Devina & Brenda

Maatilat sijaitsee ylätasanteella missä myös löytyy sademetsää. Korvatkin menee välillä lukkoon kun ajetaan kaupungista farmille. Matkalla näkee myös isoja banaani plantaaseja.
Maisemat on vihreää kumpuilevaa maastoa. Really beautiful!Vitsit ihan kun jostain McLeodin tyttäristä (the tv show). Olin ihan innoissani koska tykkään farmi-elämästä. Vihdoin pääsee tekeen kunnon hommia. Meillä on Canadassa ranchi jossa pienempänä melkein joka kesä vietettiin. Se oli ja on yhä yks tärkeimmistä ja muisto rikkaimmista paikoista.

The scenery from the front porch, me liky!

 Tänne tuli myös vierailulle suomesta yks tyttö jota kutsutaan Ankuks. Ben kutsuu meidän Ankkua Anskuks, mutta mulle se on liian hämäävää. Meidän Ankku on nyt sit ristitty Ankelströmiks.
 

Ensimmäisenä päivänä me revittiin varmaan 3h paljain käsin ruosteisia piikkilankoja pellolta maatuneiden puitten joukosta. Ben oli sopivasti myös maininnut myrkyllisistä käärmeistä ja hämähäkeistä mitä täällä on. Myrkylliset hämpyt ei ainakaan tapa, mutta jos ne  pistää niin varmasti sairastaa ainakin muutaman päivän. How nice! Välillä sato ja välillä sato vielä vähän kovempaakin. Sit käytiin heittään ne näitten "kaatopaikalle" eli heitettiin kaikki rojut yhteen syvään kuoppaan mihin mm. heitetty kuolleet lehmätkin. Oli aika messevä haju mikä kuopasta lähti. Ankelström ajo nelivetoautoo joka on täällä pakko olla. Sen verran kumpuilevaa ja epätasasta maastoo, että perus autolla ei pitkälle pääsis. Sit me vielä eksyttiin näiden tilalla kun lähdettiin takasin päin sieltä kaatikselta. Miten tää voi olla mahdollista. Miten me aina eksytään!?!? Löydettiin sit ajan kuluessa takasin ja oltiin ihan puhki. :D

Lapsista Jessica on niiiin duracell pupu kun vaan olla ja voi. Se ei väsy oikeesti koskaan! Nauraa minkä kerkiää ja juoksee ihan hulluna ympyrää. MakeMarcus on vähän rauhallisempi ja niin cute kun se pistää sen cowboy hattunsa päähän. Vahditaan myös lapsia aina kun on tarvetta. Olivia on aika jyyberin söpö ja se vauvan tuoksu, oi että se on ihanaa. Oli tosin aika messevä olo itsellänikin kun ensin haiset lehmän kakalle ja sitten päälle vielä vauvan puklut...lovely. Lapsista tulee mieleen mun pikku favorit Diego poitsu Suomesta ja little Scotty man Canadasta. Miss those little guys soooo much! Nää lapset on kyllä sit ehkä maailman helpoimmat nukuttaa. Vie ne vaan sänkyyn ja sinne ne simahtaa. Ei mitään mutinoita what so ever. Tosin ei ihmekkään koska se energia määrä mitä niillä on heti herättyään on ihan jäätävää. :D

Olivia found a good place to take a nap :)

Niin kuin farmilla yleensä..hommat ei lopu koskaan. Ben on antanut hommia ja mää ja Ankelström ollaan aina hollilla. Ankelström ajaa ja vetää täällä traktorilla kun mä kiinnitän metalliketjua pikku puihin jota vedetään juurineen pois. Siivotaan vähän tätä etulaidunta. Sit viedään kaikki vielä lava-autolla polttopaikalle. Tääkin on kyllä aikamoista kuntoilua kun keskipäivän helteessä liikut ylös alas, raahaat metalliketjua, nostelet ja heität painavia puita ja oksia monta tuntia. Yks päivä hikosin oikeesti melkein yhtä paljon kuin mahtiksen spinning-tunnin aikana! Wowza! 

Full action

Piikkiaidan, piikkipensaiden ja piikkipuiden jälkeen mulla on varmaan ennätys määrä naarmuja jaloissa ja käsissä. Farmi hommissa täytyy tottakai käyttää kunnon bootseja ja voin kertoa, että mun jalat jotka rakastaa flipfloppeja ei oo sit tykänny lainkaan!! Laskin tossa eilen illalla, että mulla on 9 rakkoo jo pelkästään toisessa jalassa. Ouch.
 

Aamusin kun herää tai ainakin tässä parina ensimmäisenä aamuna on lihakset ollut ihan himo kipeet. Aaaah lihaskipu se paras kipu! :)
 

Tiistaina kun oltiin eka päivällä tehty hommia niin lähdettiin kaikki 4 likkaa kaupunkiin. Ankelström ajo meidät hienosti rantsulle ja takas vaikka "väärinpäin" liikennettä  piti ajaakin. Ostettiin paluumatkalla vielä jädet ja mä kaks pakkausta rakkolaastareita. Meitä pyydettiin oleen viiden aikaan takasin. Oltiin hey pihassa 4.59pm, oliko timing perfect or what. Syy oli se, että Ben ja me neljä mentiin siirtään ne yli 100 lehmää sieltä laitumelta ensin pieneen aitaukseen jossa eroteltiin vasikat isommista lehmistä. Ajettiin isot lehmät toiselle laitumelle kun ensin rokotettiin, ruiskutettiin punkkisuoja ja pistettiin korva jutskat kaikille vasikoille. Sit kun ne oli valmiit vietiin ne eri laitumelle ja tuotiin lehmät aitaukseen samaa hommaa varten. Ankelströmin ja mun piti vähän väliä ajaa tai pikemminkin ohjata niitä ryhmissä jotta ne menis kapeeta väylää pitkin käsittelypilttuuseen ja Iris autto Beniä korvamerkkien laittamisessa.

Ankku & ANkku "Ankelström" walking on the beach

Getting ready to get the cows..there were 100 more

"if i look really cute could u pick me up, please"

Täytyy sanoo, että kyllä tossakin adrenaliinit vähän hyrräs ja kuinka mahtavaa oli kokee taas uusia juttuja. Siinä jos jossain tuli kyllä niin farmari fiilis! :D Ihan mahtista!
 

Vasikkojen kanssa homma oli suhkot helppoo, mutta niitten jäätävän kokosten ja vihasten näkösten lehmien kanssa olikin sit vähän ongelmia. Mietittiin vaan, et jos joku noista potkasee niin mua osuu ainakin päähän koska oon niin lyhyt niihin verrattuna. Ben tuli onneks auttaan meitä ja yhdessä kohtaa kun pistin äkkiä porttia kiinni niin ne meinas kaataa sen. Sit yhdessä kohtaa yks lehmä hyppäs aidan yli kun yritettiin ajaa niitä kulmaan. Katoin vaan ku se siitä hyppäs. Ay caramba, ne näytti niin vihasilta kun erotettiin ne vasikoista. Semmosta ilkeetä katsetta, että huh huh. Sit ne sonnit vaan tuijotti mua ihan uhkaavasti. Hommaa kesti vähän yli 3h ja saatiin kaikki vielä ohjattua uudelle laitumelle just ennen kun tuli niin pimeetä. Tultiin sisälle ja oli kyllä vähän semmonen voittaja olo. Vähän niin kuin olisit tullut salilta kotiin jonkun ihan mega kovan reenin jälkeen ja siitä fiiliksestähän mä tykkään! Koko päivän melkein tehnyt duunia ja lopuks vielä tommonen mega iso prosessi. Kyllä sitä on joka päivän jälkeen ollut niin hikinen, haiseva, likainen, naarmullinen rakkoja täynnä oleva väsynyt lihaksia kolottava ihminen. Ahahhah sitä tekee niin antaumuksella hommia. Onneks näillä on uima-allas johon pääsee kivasti virkistäytyyn päivän päätteeks.
 

Nostan kyllä hattua koska lastenhoito+farm work is exhausting! Nyt ollaan opittu jo herään paljon aikasemminkin (täällä kun alotetaan päivä jo 5 aikaan aamusta niin ei sitä viitti ihan loikoilla tonne 11 saakka). Illalla väsyttääkin jo ihan ihmisten aikaan.
 

Ilo olla avuks ja tottakai tehdä töitä kun nää tarjoaa meille hyvästä ystävällisyydestä majotusta ja ruokaa. Omatunto ja oma työmoraali ei anna aikaa mahdottomaan chillailuun. Vaikka väsyneitä ollaankin niin ihana taas saada lihakset toimiin...sitä on melkein viimeset 2kk vaan kääntänyt rantsulla selältä mahalleen ja toisinpäin. Onneks sitä ei oo mikään hienohelma joka pelkää likastua tai kauhistu verisistä naarmuista tai ei olis kykenevä fyysisiin hommiin. Kyllä sitä nauttiikin tehdä vihdoin kunnon hommia ja nähdä oman työn tulos. Oli se sitten lastenhoidossa tai ulko hommissa niin mikä onkaan mahtavampi fiilis kuin auttaminen. 

Täytyy kyllä sanoa, että mää ja Ankelström ollaan aika bueno working team vaikka meillä meneekin välillä (lue. AINA) vähän ristiin meidän grand master plans. ;) Amy "jos me nyt siirrettäis nää oksat NYT"....Ankelström "niin mut mä aattelin et jos mä vaan siirtäisin tota traktoria ja otettais noi puut tosta sivusta ja sit vasta siirrettäis"...Amy "niin mutta Ankelström nää on tässä tiellä"....Ankelström "no EIHÄN oo"...Meidän visiot menee siis koko ajan ristiin, mutta hyvin pystytään joustaan ja aina ne hommat tulee jollain tavalla tehtyä. Jos olisitte seuraamassa meitä niin se olis enemmänkin koomista katteltavaa & kuunneltavaa.
 

Oltiin tossa muuten yks päivä ulkona syömässä ja sain kutsun viettään joulua Benin vanhempien farmille joka sijaitsee Melbournesta vähän matkan päässä. Ehkä vähän mukavempi tapa viettää Joulua kuin istua hostellin nurkassa kynttilää polttaen ja syöden nuudeleita. Sit ne huikkas mulle, että niillä on pieni kämppä Melbournen keskustassa johon voisin varmasti myös mennä kun siellä oleilen. Näin ne asiat taas sutviutuu. Niiin ihana homma!
 

Aika mahtavaa kun kaikki liha mitä täällä ruoaks syödään on näitten omalta tilalta. Eli täyttä lihaa eikä mitään omituisia extra sekotuksia. Hyvää on ja ihanaa saada koti ruokaa, yammy!! Katja osaa tehdä myös maailman mahtavinta guocamolee. Ai että se oli hyvää!
 

Keskiviikkona Katja vei meidät Dorrigoon. Ajeltiin sademetsässä ja kansallispuistossa. Käytiin syömässä yhdessä vähän vanhemman näkösessä ravintolassa (semmosta lännen meininkiä you know). Iris tilaili sen chicken snitcheliä ja siihen sai valita kolmesta kastikkeesta jonkun. Iris kyseli niitä ja kun kysy, että mikäs se viimenen oli niin se tarjoilija joka otti tiskillä tilauksia vastaan sano Irikselle "its the fucking normal one!". Ummmm oke! Iris kerto tän ihan pöyristyneenä ja sit istuttiin pöytään niin Iris oli silleen et kuulikohan se oikeesti oikein. Mä ehdotinkin, et mitäs jos se tarjoilija sanokin, että sen kastikkeen nimi olikin joku "fuckering sauce"...Anyhow, asiakaspalvelu SUCKED! Käytiin vielä tsekkaamassa upea vesiputous. Palattiin takasin kotiin niin tie oli loputonta mutkaa toisensa perään. Pahoinvointi herkille....not good for you. 

 

Oltiin joskus 16 aikaan kotona. Ankku otti kylmää cokista ja meni terassille istuun. Mä menin sänkyyn makaan. Ankku tuli yhtäkkiä sanoon, et hey mä mietin et jos me mentäis alottaan sitä toista puskaa (eli vetään uusia puita pois) mä käännyin ja sanoin Ankelströmille "tiekkö mitä? Meistä on tullu oikeesti kunnon työmiehiä koska mä ajattelin just ihan samaa!!". Eli mentiin vielä muutamaks tunniks töihin ja lopetettiin kun aurinko laski. Ihan huippua. Muut teki sillä aikaa messevää ruokaa.
 

Torstaina sato, booooring. Ei päästy siis hommiin vaan käytiin kaupassa. Illalla Katja, Ben ja Ankku meni synttäreillä käymään ja mä, Iris & Ankelström vahdittiin lapsia ja pistettiin ne nukkuun. 

Btw, Happy Birthday mom! <3

Catch ya later amigos!