tiistai 6. maaliskuuta 2012

The north tip of South Island, NZ

Hamilton - Wellington - Picton - Nelson - Abel Tasman National Park - Westport

Hamiltonista lähdettyäni mun piti mennä Waitomo-luolille tekeen pientä kalliokiipeilyä ja luolan sisään tekeen pientä koskenlaskua, mutta sen verran oli vielä järkeä mun herneen kokosissa aivoissa, että tiesin olevani liian kipee siihen hommaan. Kuume hellitti yhden yön jälkeen, mutta kuiva yskä vaivas niin paljon, että tuntu kun olis joka kerta yskinyt keuhkot pihalle.

Wellingtonissa vietin vielä yhden yön ja sitten aamulla lautalla etelä saarelle. Jiiiihaaaa!!Lauttamatka kesti 3tuntia. Alkumatkan aikana oli niin hurjaa merenkäyntiä, että mahasta otti ja kovaa. Hyi että, se oli ihan hirveetä! Lauttamatkan aikana näkyy useimmiten mahtavia maisemia, mutta nyt sadepilvet peitti kaiken. Nukuin siis suurimmanosan matkasta.

Pictonissa (minne lautta toi) vietin myös yhden yön 28hengen(!!) dormissa. Yeah, se oli semmonen iso labyrinttimäinen tila missä kerrossänkyjä oli 14kpl. :D Tuli sellanen ihan pieni ressi, että herätänkö kaikki 28 ihmistä mun yskän takia. Onneks respan mies anto mulle kasan sen Finrexiini pusseja. Tulipa hyvät unet!
Picton and the Interislander Ferry

Picton
Nelsonin kaupunkiin vei reitti seuraavaksi. Nyt oli joku ihme kylmärintama saapunut (vuorten huipuille oli satanut jo lunta, what?!) joten pysyttelin suurimmaksi osaksi sisällä ja flipparitkin vaihtu sukkiin ja lenkkareihin!! Ya i know, wow! Ei olis ihan hirveen mukavaa saada tähän kohtaan jtn keuhkoputkentulehdusta joten flipparit syrjään siihen asti kunnes paranen (tai tulee oikeesti lämmin). Olin kaks yötä hostellissa jonka omistaja ja sen apulainen näytti olevan pienissä viina höyryissä koko ajan. Ainakin siltä se pitkälti vaikutti. Se oli kumminkin halvin, 20dolskuu per yö. Mun piti toisena yönä vaihtaa huonetta ja tiesin et ne jotenkin onnistuu sen vaihtamisen kämmään. Se oli meinaa aika täyteen buukattu. Noh, niinhän siinä kävi, että olivat vahingossa antanut mun dormi paikan jollekin muulle vaikka olin sen jo maksanut...that's ok, koska sit ne anto mulle OMAN huoneen missä wc&suihku. :D Thanks!

Loaded?
Uusi-Seelanti on tunnettu mm. maailman hienoimmista vaellusreiteistä ja niitähän täällä riittää. Nelsonista alle tunnin matkan päästä alkaa Abel Tasmanin kansallispuisto. Sen kiertäminen kestää kolme päivää ja reitti kulkee suurimmaksi osaksi rannikkoa pitkin. Odotin tätä kovasti! Varasin kansallispuistosta camping-paikan, vuokrasin teltan ja suunnittelin mun kahden päivän vaelluksen juuri niille kahdelle aurinkoiselle päivälle mitä oli luvattu.

Reitistä ensimmäisen päivän/osan menin kajakilla. Meitä oli yht. 11 jotka lähti tälle päivän pituselle melonta reissulle. Se oli niiin MAHTAVAA!! Sää oli aivan täydellinen ja alkupätkä oli ihanan tyyntä. Rantauduttiin muutaman kerran kauniille hiekkarannoille kahvitteleen ja lounastaukoileen. Kierrettiin Adele-niminen saari joka on täysin lintujen suojelualuetta. Aikamoinen viserrys sieltä kuului! Saaren päässä olevilla kallioilla nähtiin myös hylkeitä. Tuuli yltyi ja kyllähän siinä joutu oikein töitä tekeen. Viimesellä pätkällä saatiin jo kunnon aaltoja, mutta pystyssä pysyttiin.

Kayaking in Abel Tasman





Little baby seals @ Adele Island

Päämäärään päästiin ja sit kaikki olikin omillaan. Pystytin teltan, söin vähän evästä ja olin jo valmis meneen nukkuun. Makuualustasta säästin ja jätin suosiolla vuokraamatta. Ilta aurinko porotti vielä kuumasti, mutta heti kun tuli pimeetä oli aika brrrrrrrr kylmä. Nukuin yöllä aina muutaman tunnin pätkiä ja heräsin lisään vaatekerroksia. Vähän oli epätasanen alustakin alla, mutta hey, this is camping folks. Ylellisyydet pois ;D


All u need is a tent and a sleeping bag
Aamulla aikasin teltta kasaan ja menoks. Kauaa ei tarvinnut odottaa kunnes aurinko lämmitti shortsi+toppi keleihin. Jos melonta reissu oli mahtava niin oli myös kävelykin. Välillä polku vei trooppisen metsän uumeniin jossa kosket ja joet pauhas ja linnut sun muut visertäjät piti ääntä. Reitti kulki paljolti rannikon reunaa pitkin josta oli huikeet "postikortti" maisemat rannoille, laguuneille ja merelle. Matkaan tottakai mahtui tuhottoman jyrkkiä ja joskus loputtomilta tuntuvia nousuja (muutama väli-kuolema tuli koettua). Laskuveden aikaan yhden lahden pystyi ns. oikaisemaan ja käveleen hiekan läpi. Aikamoista kuinka kauas merelle vesi laskuveden aikaan karkaa...melkein kilsan verran. Hiekassa näky kaikenmoisia simpukoita ja välillä piti ottaa kengät pois ja kävellä pienien vesivirtojen läpi toiselle puolelle.






Crossing the bay at low tide


Yht. 6.5 tuntia meni matkan kävelyyn muutaman lyhyen breikin voimin. Aika terhakkaasti kyllä porskutin, koska ohitin mm. pariskunnan jotka olivat lähteneet leiristä tuntia aikasemmin. Voi ehkä vähän kliseiseltä kuulostaa, mutta kävely oli suorastaa terapeuttinen. Kaikenlaista sitä ehti mielessä miettiä ja samalla nauttia uskomattoman kauniista luonnosta. Loppua kohden alko jo puhti loppuun, mutta päämäärään pääsin ja tottakai väsymyksestä huolimatta tosi hyvillä fiiliksillä. Vesitaxilla pääsin takaisin kansallispuiston startti pointtiin josta bussilla takaisin Nelsoniin.
Pieni mukava lihassärky jaloissa ja selässä (ah, ihana fiilis!!) siivitti kuumaan suihkuun ja  simahdin varmaan jo klo 20 aikoihin syvään uneen.

This is how they get the watertaxi when its low tide


Had a good sleep @ Aurora backpackers

Aamulla taas herätys ennen auringonnousua ja bussilla kohti länsirannikkoa, Westport kaupunkia. Westportissa teen nyt vähän pidemmän stopin, 2viikkoa. Asustelen nyt yli 100 vuotta vanhassa olevassa kartano hostellissa (YHA) jossa aamusin siivoon keittiötä muutaman tunnin verran ja saan näin majoituksen&pyykinpesun ilmaiseksi. Outoa pysähtyä näinkin pitkäksi aikaa, mutta loistava & erittäin tarvittava chänssi säästää rahaa ja parannella itteni vaikka terveeks. :)

Btw, reilun viikon täällä etelässä oltuani voin jo sanoa, että i just LOOOOVE this island!! Saari on harvemmin asuttua ja maisemat on kerrassaan ihanat! Luonnon kauneutta parhaimmillaan. Täydellisistä postikortti rannoista huikeisiin lumihuippuisiin vuoriin. Tuntuu siltä, että koko saari on yhtä suurta kansallispuistoa. ME LIKY!!!!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti