When something goes wrong...IT REALLY DOES GO WRONG!
Tänään se sitten tapahtu. Se järkyttävä PAINAJAISMAINEN hetki kun tajuat, että reppus on jäänyt hostelliin ja oot 400 km päässä vailla passeja, rahoja, puhelinta, läppäriä ja Ipodia. Kello tikittää, koska palaaminen Kaikouraan tarkottaa sitä, että pimeän takia en voi liftata & busseja kulkee vasta seuraavana päivänä eikä mikään niistä ehdi kentälle ajoissa.
Se tunne kun sun kaikki arvotavarat on ihan muualla & lento on huomenna. Fiilis oli ehkä sitten maailman hirvein!!!
Saatiin tosiaan Kaikourasta aamupäivällä kyyti. Ikinä, EN IKINÄ pystyis unohtaan mun reppua. Kaikki oli mun kädessä, mutta ulkona ennen autolle menoa meidän kuljettaja meni röökille hostellin katoksen alle. Menin seisoskeleen seuraks ja reppu suojaan. Sit autoon ja menoks.
Auto oli täynnä kaikkien meidän kamoja. Oltiin ku sillit purkissa (ehkä just tän takia en ees tajunnut). Väsyttikin ihan pirusti. No, reilusti yli puolen välin jälkeen havahdun siihen, että mun reppu jäi sinne katokseen!!!! Sydän pomppii melkein rinnasta ulos ja on oikeesti melkein oksettava olo! HOW CAN THIS HAPPEN!?!?!?!??!?! Autossa tais tulla yläkertaan muutamat sadat rukoukset saneltua. Mitään kyynel vuodatusta ei tullut...semmonen jäätävän ahdistava paniikki vaan...
Mietin ihan hulluna mitä nyt teen! Onneks sain puhelinta lainaks ja soitin hostelliin jossa reppu oli turvassa (MAHTAVAA) sit muistin, että viimenen bussi lähtee sieltä puolen tunnin päästä & pieni paniikki puhelu seuraavaks Kaikouran info-centteriin. Ehdotin jos hostellista vois repun tuoda infoon josta ne pyytäis kuljettajaa tuomaan mukana tänne Christchurchiin. Normaalisti ei kuulemma näin tehdä, mutta ONNISTUI!!!
Illalla menin Cassien kanssa pysäkille odottaan bussia ja kun kuljettaja ojensi reppuni niin hyppäsin sen niskaan, halasin ja kutsuin miestä enkeliks! Tarkistin heti, että kaikki on paikallaan ja olihan ne. AIK KAUHEE!!!! Koskahan on ollut näin suunnattoman helpottunut olo?!?
Tähän ei tietenkään loppunut mun vastoinkäymiset. Tiesin, että Christchurchissa hostellit on täynnä ja kerrankin viisaana varasin etukäteen. Eka mä selitän respalle mun nightmare-päivästä & ja sit ihmetelläänkin kun mun varausta ei näy. Se kirjottaa mun nimen uudestaan ja löytyhän se sieltä. Kyllähän mä varauksen olin tehnyt ja ihan oikeelle päivälle, mutta TOUKOKUULLE! Are you for real Amy?!??! Täyttähän siellä tänään oli joten majotustahan mulla ei siis tän kämmin takia oo. Jaaaaa, no ei muuta kuin bussi lentokentälle.
Lentokentälle on tullut kuukausi sitten oikein ihanan mukava sääntö/kielto, ettei täällä saa nukkua. Ei maata lattialla tai penkeillä ja tarkastuksia voidaan tehdä välillä jolloin sulla pitää olla dokumentti siitä, että oot lentämässä muutamien tuntien sisällä (niin paljon reppureissaajia nukkuneet ja vallottaneet paikat, että tuli sit tää uus määräys). Tänhän kiellon takia päätin sitten päätyä varaan sen hostellin...joka siis tuli kämmättyä.
Heh, nyt oon istunut täällä kentällä 5h ja enää olis semmoset mukavat 12h edessä ennen kun lento lähtee. Tää Lauantai päivähän alkoi melkein unettomalla yöllä..kiitos kämppis Cassien joka puhuu unissaan. Säpsähdin yhtäkkiä kun joku huusi jtn saksaks & olin ihan confused, että mitä täällä tapahtuu. Et eihän tässä toki jo valmiiks väsyneitä olla...
Aamulla naureskelin Kaikourassa vielä sille kun kuulin, että joku tyyppi oli unohtanut passinsa 4 kertaa. Öööö kuka voi oikeesti unohtaa?!? Miks mä en opi näitä karman lakeja??
En pysty selittään kuinka pystyin unohtaan mun elin tärkeimmän kassini!! Ei siihen tarvinnut kuin tosiaan se sekunnin...siis pienimmän SEKUNNIN hajamielisyys ja painajainen oli valmis. Joka kerta sitä tarkistaa, että tärkeimmät on mukana, JOKA KERTA! Hui, ihan anteeksantamatonta!!! Kaikki on nyt kumminkin matkassa mukana, meitsi elävänä & opit taas opittu <3 :D
So, how was your Saturday?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti