What's that now?

Viimeset kaks viikkoo on kyllä ollu tunteiden vuoristorataa. Yötkin on menny ihan levottomasti. Koko ajan miettii tulevaa, miettii mitä pitää vielä tehdä, mitä pitää hankkia, hyvästelyt ahdistaa, täytyy pakata ja 9 päivän työputki siinä samalla etc etc. Miljoona asiaa mielessä ja aika rullaa hirveetä vauhtia. 

Pakkasin tietty viimesenä päivänä. Levitin tavarat ja vaatteet ja mietin miten kaikki mahtuu rinkkaan & reppuun. Makasin oikeesti 6tuntia ihan lahnana siinä kaaoksen keskellä...how am i gonna do this? Sit mietin, että viimeks pakkasin kamat koko VUOTTA varten...weeell ehkä mä handlaan tän. 

Ay dios mio

Vaatteita jouduin itseasiassa ottaan tällä kertaa enemmän. Kesää varten suuntaan, mutta muutama lämmin vaate piti ottaa mukaan Etelä-Amerikan korkeita paikkoja varten. No joo ei mulla oo mitään hajua mitä eteen tulee, mutta just in case :D

Here we go-with no sleep, butterflies whirling inda stomach, Hobo koppis is about to make 'em dreams come true

Lähtö tuli nopeeta ja niin meni vaihtokin. Islannissa olin jo varma, että myöhästyn koneesta...15minuuttia aikaa. Kiitolaukkasin suoraan portille ja suoraan koneeseen...nopein vaihto ever :D Onneks Reykjavikin lentokenttä on semmonen teeny tiny.

                                                   

Uuuuh, Edmontonissa kun dad tuli mut hakeen sanoin ensimmäisenä"why am i doing this? I hate travelling" :D Vihaan noita pitkiä lentoja. Väsyttää ihan sairaasti ja nukut vaan jotain 5minsan pätkiä..."oooh lovely enää 5tuntia jäljellä". Oikeesti, tulisin umpi hulluks ilman mun ipodia ja niskatyynyä! Kannoin muutaman metrin rinkkaakin ja selkä ihan jökissä...cmooon amy u can do better! Bahahahha mä oon niin ruosteessa :D

Täydellistä siis, että ensin tuun tänne farmille isän ja grandman luo. Saan ottaa ihan iisisti, olla rauhassa (no enpä wissiiiin my over protective dad is preaching me all the time about the dangers in different places), ehkä vihdoin nukkua ja henkisesti alkaa valmistautuun tulevaan. Holy moly jos heti olisin hypänny kohti tuntemattomaa. Olisin varmaan hukannu jo lompakon tai muuta omaisuutta. Oon niin epähollilla ja jossain ihme kooma tilassa. No mutta eiköhän se tästä, right.

It sure is - Hobo on the move again

Päivittelen blogia sillon kun pystyn ja kun on jotain kerrottavaa :D Otherwise...welcome to follow my journey.