Cuzco y Machu Picchu

Cuzco on 3400metrin korkeudessa ja Inkojen alueen ns. keskipiste. Kun kattelin vanhoja kuvia tästä kaupungista niin on aika hienoo huomata ettei melkein mitkään rakennukset oo muuttunu. Uuu ja täällä on suklaamuseo...missä luonnollisesti saa maistella kaikkia eri makuja...sanomattakin selvää oon käynyt siellä jo useamman kerran. 

Classic Inca Trail on se maailman kuuluisin vaellusreitti, mutta mä päätin sen sijaan ottaa semmosen kun Community trekin. Erona oli se, että tää reitti oli vähemmän kuljettu ja reitillä et nähny ketään muita paitsi vuoristossa asuvia paikallisia. Classic trekissä kuljetaan matalemmalla kun taas me kivuttiin 4700m korkeuksiin. Osa tästä rahasta mikä tähän Community trekiin meni menee vuoristoissa oleviin kouluihin ja esim tällä kertaa luovutettiin 15 laamaa kahdelle perheelle. Samalla siis hyvällä asialla, kelpaa! :)

Jos koskaan mulle iskee vuodessa flunssa niin sehän iski sit heti ensimmäisenä päivänä kun lähdettiin vaeltaan. Ihan parhaat lähtökohdat ei ollu kun keuhkot tuntu muutenkin olevan herneen kokoset, nenä tukossa ja niistin jatkuvasti.

Joka päivä vaellettiin 6-9tuntia ja herätys oli aina 5.30. Campsite oli siellä vuoristojen välissä aina jossain joen varrella. Day 2 oli kaikista vaikein! 6tuntia tassuteltiin ylös pelkkää jyrkkää ylämäkee...ei yhtäkään tasasta väliä...voin kertoo, että se vaati meinaan jokaisen pienenkin voimavaran mitä ittestä löyty, että selviyty huipulle. Korkee ilmanala aiheutti mulle pientä päänsärkyä ja shortness of breath (huikeeta kun nenäkin tukossa :D) otit viis askelta ja tuntu, että haukot vaan henkee.

Korkee ilmanala aiheutti muutenkin monelle hieman ongelmia. Kaks joutu itseasiassa jopa kääntyyn takas ja jättään leikin kesken. Ne alko oksentaan, ripuloimaan, päätä jomotti ja huimas ja muutenkin ihan rikki poikki naatti-olo. Ei oo väliä minkä ikänen tai kuinka hyvässä kunnossa ootkin..jos se iskee niin se iskee. Tärkeetä on juoda paljon vettä ja edetä hitaasti omalla tahdilla.

"are we there yet??"

Oli aika huikeeta vaeltaa siellä Andien keskellä!! Maisemat jätti aika hiljaseks...GORGEOUS!! Oltiin muutenkin niin lucky, koska vaan viimesenä vaelluspäivänä sato eikä sekään haitannut koska muutenkin kuljettiin sademetsässä. Meillä oli mukana kolme paikallista opasta, kolme kokkia ja neljä hevosmiestä kantamassa telttoja ja muita meidän tarvikkeita. Ummm...saatiin niin hyvää ruokaa, että en oo syöny ite niin hyvin varmaan viimeseen pariin viikkoon. Eikä ne kokit mitään kouluja oo käyny..oppinu vaan kokemuksesta. Olis varmaan pitänyt jäädä niitteen oppiin, tyttydyttytyyyyyyy. 

 

Vaellus oli yks rankimmista suorituksista mitä oon tehnyt (ehkä tän flunssankin takia), mutta niin äärettömän arvokas ja HUIKEE kokemus. En vaihtais mitään! Upeeta oli myös ojentaa vuoristossa asuvien perheiden lapsille värikyniä, vihkoja, pikku palloja, hiuslenksuja etc jotka olin ostanut Canadasta. Ne oli niin ilosia! Ja haloo, ne asuu siellä middle of nowhere pienessä hökkelissä ilman sähköö ja juoksevaa vettä. Ihan autuaan tietämättömiä mitä maailmalla tapahtuu (ehkä ihan hyvä). 

Viidentenä päivänä saavuttiin junalla Machu Picchuun ja voi morjens... aika ällistyttävä paikka! The lost city of the Incas. Tää kaikki pitää vaan nähdä ite jotta saa sen oikeen fiiliksen. Kierrettiin siellä raunioilla ja ihailtiin historiallisen upeeta paikkaa. 

 
Neljän suihkuttoman päivän jälkeen oli aika luxusta päästä lämpimään suihkuun! Ei tarvi pestä itteensä jääkylmässä vuoristopurossa. Aaaah ja ihan oikee wc-pönttö....tyyny...sänky! On nää vaan niin ihania juttuja :D
 
Mahtavaa oli päästä "sisälle" muinaisten Incojen historiaan. Vaellus oli täysin mun juttu suurimmaks osaks mahtavien vuoristo maisemien takia ja Machu Picchu....WOW! Ei sitä pysty vaan selittään...se tarvii vaan nähdä omin silmin.
 
Tultiin takas Cuzcoon yhdeks päiväks vähän palautuun ja sit taas mennään. Vähän jännittää, koska meidän porukassa on nyt joku bakteeri pyörre. Niin monella on vatsan kanssa ongelmia ja muutenkin yskää ja kaikkee muuta limasta. Pari oli saanu täällä jo ruokamyrkytyksen. Oon käyttäny käsigeeliä ihan hullun lailla ja todellakin miettiny mitä kannattaa syödä. Välillä tuntuu, että on ihan paranoid :D

Yks hyvä neuvo on kun menee ravintolaan eikä oo ihan varma paikasta niin kannattaa käydä eka wc-tiloissa, jos ne on ihan hirveet niin voi olla aika varma, että tuskin ne siellä takanakaan hirveesti hygieniasta välittää. Jos siis mietityttää...

No eipä wissiin näillä mennään! Tänään 8tunnin ajomatka kohti Punoa ja Lake Titicacaa joka on E-Amerikan suurin ja varmaan sijainniltaan korkeimmalla (3820m) sijaitseva järvi. Vkloppuna ylitetään raja ja astutaan Boliviaan, yay! 

Näillä main kaikki ainakin ihan jees. Hienot 5 päivää takana!! Ei niitä unohda koskaan. Uuuuuh, mutta täällä on niiin kylmä!! En tiedä johtuuko siitä, että sadekausi lähenee vai se, että ollaan niin korkeella. Jos aurinko ei paista niin morjens...hrrrrr! Mitenköhän mä oon oikein kattonu nää vuodenajat?! Weeeeell toivottavasti kun edetään kohti etelää niin voi heittää vaatekerroksia pois!!

Later mates!