Peru to Bolivia

Heipsan,
Cuzcosta siirryttiin Punoon...oli meinaa pitkä päivä. Ensiks yks pikku perulainen kylä päätti järjestää oman päiväriehan. Ne oli kaatanu jäätäviä hiekkakasoja tielle ja rullannu traktorin renkaita pistään tien poikki. Samalla poltti autonrenkaita hiekkakasan päällä. Mikään ajoneuvo ei siis päässyt siitä läpi. Ne kuulemma protestoi niitten omia vaaleja. Siinä sit odoteltiin pari tuntia kunnes ne päätti antaa meidän mennä. Aika mucho jono oli molemmin puolin. Jatkettiin matkaa niin sit tulikin armeijan autoja vastaan...sen kylän päivärieha sai varmaan päätöksensä.

En muista minkä niminen se hirvee kaupunki oli minkä läpi ajettiin. Päätie oli täynnä jäätäviä kuoppia ja sateen jälkeen tiet lisäks tulvi. Roskia oli KAIKKIALLA, mikään tiilitalo ei ollu puolikskaan valmis. Meidän oranssi iso rekka pistää aina kivasti silmään ja  vähänkö meille aina nauretaan - GRINGOS :D Tuntu siltä ettei se tie lopu koskaan...pompittiin ylös alas.

Punossa käytiin Titicaca järvellä (E-Amerikan suurin ja maailman korkeimmalla sijaitseva lake) Uros saarella mikä on kelluvista kaisloista tehtyjä keinotekosia saaria jotka on ankkureilla kiinni järven pohjassa. Varmaan kaikki tulee Punoon käydäkseen noilla saarilla.

Puno y Lake Titicaca

Uros islands

Punosta reissattiinkin kohti Bolivian rajaa, whipiiiii! Kolmessa eri rakennuksessa käytiin leimaan passit ja eikun kävellen rajan yli. Saavuttiin Copacabaanaan pieneen viihtysään (tosin turistiseen) rantakaupunkiin. Enpä wissiin hoilannu "Cooopa....copacabana"- biisiä all the time...muistaen tottakai vaan noi sanat :D Vähän näillä menee muhun hermo kun hyräilen aina jtn biisiä ja muistan vaan kaks sanaa, bahahahaha. Yks Julie mainitsi, että taidan olla aika ilonen persoona...nää aina nauraa kuinka innostun ihan pienistäkin asioista ja sitä ei kuulemma voi olla huomaamatta. Yks aamu huomasin et aamupalalla tarjottiin vasta puristettua ananasmehua...sain siitä niin isot kiksit että vedin flippareilla omaa "moonwalkia" keskellä sitä aamiaispaikkaa. Huomasin mitä olin tekemässä kun puolet salista (ihan random ihmisiä) nauraa mulle. Whooopsie...calm down Amy calm down!

Sunset in Copacabana beach, Bolivia

Lähdettiin veneellä koko päiväks Isla del Sol-eli aurinko saarelle. Aurinkokin paisto pilvettömältä taivaalta...kelpaaaa!! Käytiin kattoon muutamat Incojen rauniot ja käveltiin saari päästä päähän. Voin kertoo, että kahden viikon aikana oon kävellyt niiiiiiiiiiiiin monta mäkee/vuoren rinnettä, rappusia, ylämäkiä ettei mitään rajaa! Täähän on varsinainen reippailu loma!

Saavuttiin pari päivää sitten Bolivian pääkaupunkiin La Paziin. Koska osa porukasta jää täällä pois pidettiin hotellin katolla kunnon buffet-illallinen. Säästelin koko päivän sitä varten ja Holaaaaaa FOOOD!! Niin hyvää lihaa, avocadoo, erilaisia salsoja, salaatteja, so good! Perussa oli tarjolla paljon alpakkaa ja kvinoa, perunaa ja riisiä.

So gooood!!

Mmmm better not to ask

La Paz on iso, mucho hektinen ja kappas on taas varmaan maailman korkeimmalla sijaitseva pääkaupunki. Ylämäkiä piisaa ja happee sitäkin vähemmän :D Täällä ehkä suosituin extreme kokemus on pyöräillä 61km maailman vaarallisimmalla tiellä - The Death Road. Tie on kapee ja soranen ja ulommalla reunalla on aika muikeen jyrkkä ja pitkä pudotus. Yleensähän oon aika innoissani näistä adrenaliini touhuista, mutta NO WORRIES...tää ei vaan innostanu mua pätkääkään.
Täällä ollaan kierretty kaupunkin pikku katuja ja iyyyyy, yhden kauppakadun myyntikojujen katoista roikku pieniä kuolleita/kuivattuja laamoja.

La Paz

Tiistai aamuna jatketaan matkaa. Ei hajuakaan tai ei muistia, että minne kurvaillaan, mutta VAMOS i'm ready! Kiva oli huilata yhdessä paikkaa vähän enemmän aikaa, mutta nää isot kaupungit ei vaan mua sytytä. Odotan innolla miltä Bolivian nature looks like! Should be good! Parin päivän päästä ainakin Salar de Uyunille maailman suurimmalle suola-aavikolle.