Whangarei oli aika boring. Varsinkin kun sää oli harmaa ja pilvinen. Päivänä kun saavuin menin päikkäreille takki päällä. Hrrrr, musta on tullut joku ihme vilukissa. Pilvinen +23'C on mulle nykyään jo vilponen ja +20'C on jo jäätävä. Joo, i know, miten pärjäisin siellä Suomessa niissä pakkasissa mitä teillä on ollut. Aik kauhee!
Tosin älkää syyllistäkö mun valituksia, koska elelin vielä vähän aika sitten tuplasti lämpimämmässä. Täällähän alkaa kuukauden päästä syksy. Flipparit pysyy jalassa no matter what, mutta voi olla, että joudun ostaan jotain pitkähihasen tynkää..tai ehkä pitkät housut voi olla jossain kohtaa must.
Jos joku teistä joskus tulee tänne ja ootte käynyt sukeltamassa niin muutama kilsa eteenpäin löytyy rannikko nimeltään Tutukaka. Sieltä pääsee tekeen sukellusreissuja The Poor Nights Island-saarelle, jonka kuuluisa Jacques Cousteau on nimennyt maailman top-10 parhaan sukelluspaikan joukkoon.
No anyhow, Whangareissa en tehnyt mitään erikoista. Jutskailin vaan mun kämppiksen kanssa joka oli todella mukava Canucki tyttö. Jessie on ollut täällä jo puoli vuotta. Puhuttiin mm. meidän ötökkä/eläin kokemuksista ja repesin kun se kerto, että se sai hirveen paniikkikohtauksen kun se näki ekaa kertaa torakan. Siis se saa kohtauksen jostain iilimadostakin! :D Ummm, Jessie, u better not go to Australia! :D Sit se haki mm. tulevan Hobitti-leffan extra henkilöks. Se puetaan hobitiks ja pistetään käveleen johonkin kohtaukseen. Helmi...i'm short, can i be a hobbit too?!?! Jotkut ajattelee omenan poimimista tai jtn farmi hommia, mutta sille tuli mieleen hankkiutua leffaan. Se on kuulemma ollut extra henkilönä jo Skins sarjan Amerikan versiossa ja uudessa Nikita sarjassa. Nauroin ihan vedet silmissä sen jutuille. Canadian humor...oh i've missed it.
Missasin sit kokonaan Super Bowlin. Täällä oli Waitangi Day (päivä jolloin v.1840 Maorit yhdistyi Eurooppalaisten kanssa, Maorit & Britit kirjoitti Waitangi-nimisen sopimuksen) ja kaikki paikat oli kiinni...urheilu baaritkin. Jessien isä textas kumminkin lopputuloksen, go Giants!
Tiistaina 7.2 otin bussin ja lähdin kohti Paihiaa. Paihia sijaitsee Bay of Islands (yli 100 saarta)nimisellä rannikolla ja on Kiwiläisten yks suosituimmista lomakohteista. Matkalla tapahtuikin sitten semmonen juttu, että kun mentiin yhtä mäkeä ylös niin näin etuikkunasta kun yhtäkkiä meitä vastaan liukuu kellalleen kaatunut auto! Bussikuski pysäytti sivuun ja sit juostiin sen auton luo. Kaks jätkää hyppäs sen auton päälle ja yritti avata sivu ovee ja mä hidastelin edestä tulevia autoja. Ne sai sen oven kiskastua auki ja sieltä nousi kaks tanskalaista poikaa jotka ONNEKS oli kunnossa. Aika shokissa, mutta ilman naarmuja. Vuokra-auto oli kyllä ihan murskana. En tiedä oliko ne sitten ajanut mutkasta tietä liian lujaa, mutta näköjään oli menettänyt jostain syystä hetkeks ajokyvyn ja törmännyt pieneen tolppaan, auto kierähtänyt kellalleen ja siitä ne oli liukunut n. 15m alaspäin. Jos oltais oltu siinä sekunttia aikasemmin niin ties mitä meidän bussille olis käynyt. Nyt ehti kuski ainakin reakoida. Jeepers, tuli pieni Nimbin flashback! Se näytti niin hirveeltä, että kauhulla odotti mitä sieltä auton sisästä löytyy. Onneks kumminkin vaan auto kärsi kolhut.
Täällä on muuten se outoa, että jos on pilvistä ja tuulee on oikeesti kylmä, mutta jos aurinko vähänkin näyttäytyy niin on kuuma. Lämpötila voi olla +22'C, mutta heikon otsonikerroksen takia aurinko voi polttaa hetkessä (täällä on ihanan puhdas ilma). Tällä hetkellä se on sit semmosta jatkuvaa takki päälle, takki pois, päälle, pois, päälle, pois meisinkiä.
Ai että, Paihiassa makasin biitsillä, otin arskaa, tein muutamat luontokävelyt (olin eksyksissä vaan kerran!) kuuntelin meren aaltoja ja vaan naatiskelin. Ihana pala paratiisia joka toimi kivana tukikohtana viikon verran. Sää oli vihdoin mitä mahtavin ja merivesi ihanan lämmintä. Hostelli oli todella puhdas, jopa kodikas ja kivasti vaan 100metrin päästä rannasta. Hostellissa oli porukkaa ihan laidasta laitaan. Muutaman yön oli aika iäkäs porukka ranskalaisia. Ne järjesti kauheet fiesta illalliset (jonka ihana tuoksu tuli ärsyttävästi mun huoneeseen asti) ja kauhee puhe pölinä oli aina päällä. Sit mulla oli kämppiksinä melkein koko viikon taas kaks mahtista Canucki tyttöö Sheena & Christie. Kummatkin oli vielä kotoisin Albertasta n. 1h ajomatkan päästä mistä mun dad on kotoisin. Jeepers, taidettiin kaikki kolme todeta yhteen ääneen...the world IS small! Ihanaa kun tähän asti on jokaisessa paikassa ollut "normaaleja" reissaajia. Ei mitään mucho hulluja känniääliöitä tai pilven pöhöttelijöitä niin kuin Ausseissa monessa hostellissa oli. Tai ehkä sitä jo osaa vältellä tiettyjä hostelli-ketjuja...
 |
| Paihia |
 |
| with that little boat these 2 guys got.. |
 |
| ...these 2 crazy size swordfish! |
Perjantaina lähdin aikasin aamusta Explore NZ (suosi paikallista) yrityksen päiväreissulle tekeen kivan rundin läpi lopun NZ:n pohjoisen osan. Päivä oli aivan mahtava! Aamulla oli pientä usvaa hulppeitten laaksojen välissä, mucho bueno view. Opas kerto samalla koko ajan lisää historiasta ja kulttuurista ja käytiin kattoon jtn 2000vuotta vanhoja puitakin. Keskipäivällä päästiin vihdoin Cape Reinga-majakalle joka sijaitsee NZ:n pohjoisimmassa kärjessä. Täällä näkee myös kun Tasmanian meri kohtaa Tyynenvaltameren. Vedessä näkee selkeesti kun kahdet aallot törmää toisiinsa. Buenot oli maisemat ja tuolla olis viihtynyt kaeumminkin. Kelpas tuijotella.
 |
| Cape Reinga |
 |
| Distance to Vancouver only 11 222km |
 |
| The far north of NZ, Cape Reinga and the place where Tasman Sea meets Pacific Ocean |
Tän jälkeen suunnattiin ratti kohti valtavia hiekkadyynejä. Tänhän saaren loppuosa on suurinpiirtein pelkkää hiekkaa...sisämaassa on vaan hiekan päälle kasvanut vuosien varrella nurmikkoo ja metsää. Alueella kasvaa myös paljon avocado-puita. Hiekkadyyneillä otettiin laudat (boogie boards) esiin and lets go sandboarding!! Huh huh, se kapuaminen siinä hiekassa aivan huipulle asti toi oikeesti veren maun suuhun. Siinä oli aikamoinen kapuaminen ja varsinkin siks, että joka askeleella uppoudut hiekkaan melkein polviin saakka. Puuskutin kun viimestä päivää!! Ylhäällä ei sit muuta kuin makaan laudan päälle ja menoks! :D Tuolla oli vähän sadellut ennen kun tultiin paikalle joten hiekka oli kosteeta...sehän merkitsee sitä, että lauta menee puolet nopeempaa kuin kuivalla hiekalla ja voin kertoa, sitä vauhtia riitti!! Meidän opas-Paul lietso mua sit pieneen haasteeseen (why oh why!?!) , että kuinka pitkälle pystyisin laskeen ja uskaltaisinko ensimmäisenä laskijana liukua alhaalla olevan vesi virran läpi (eli ilman jarruja alas) kun kaikki edeltä laskeneet oli jarrutellut hiekkaosan loppuun. Mistä se tiesi lietsoa just mua...?
 |
| Te Paki sand dunes |
 |
| whiiiiiiiiiii |
No siinähän kävi silleen (jaa mikä pakkomielle näyttää, että mä pystyn...jaa mikä kilpailuvietti?!? ;), että meitsi veti tuhatta ja sataa sen hiekkadyynin alas ja suoraan vesivirtaan. Aamulla luulin, että joutuisin tänään selviään vaan hiekasta, mutta nyt olinkin kuin uitettu koira joka on lisäks kierinyt heti perään hiekassa. Heh, eihän se mitn...porukka hurras ja mä juoksin (taapersin) jo ihan innoissani suoraan takas ylös. Ahhahaha voi morjens, ihan himo hauskaa! Siellä laski oikein eläkeläisetkin alas! Ylläri, olin sit ainut kaikista naispuolisista joka uskalsi mennä vähän niin kuin all the way (or maybe i was just too UHKAROHKEA).
Toisella kerralla rämähdin vauhdissa sille kovalle märälle hiekalle ja sain kivan verimustelman kylkeen. :D Porukka nauro kun astuin bussiin...täysin märkänä ja yltäpäätä hiekassa.
Onneks jatkettiin matkaa kohti rantaa nimeltään The 90 mile beach. Siellä kävelin suoraan vaatteet päällä mereen ja sain ainakin suurimman osan hiekasta pois. Meidän opas-Paul heitti mulle high five and because i took the crazy challenge...guess what i got...the best seat inda house - yeah i call SHOTGUN (=etupenkki). Pääsin meidän monsteri mobiilin ykkös paikalle ja lopun päivästä olin Paulin co-pilot.
Kruisailtiin rantaa pitkin ja viimesenä käytiin vielä syömässä jossain näitten kuuluisassa Fish&Chips paikassa. Pointtihan on, et ne maistuu joka paikassa samalta ja varsinkin Aussilan jälkeen tuli semmonen fish&chips overdose, että en halua enää kuullakaan ks. ruoasta!
 |
| Dune Rider |
 | |
| There's a hole in the rock |
 |
| The 90 mile beach |
Huomenna meen kattoon The vow-leffan....Channing Tatum, woot woot ;D
Bye for now <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti