tiistai 28. elokuuta 2012

HAD THE TIME OF MY LIFE


Otsikko kertoo tällä hetkellä enemmän kuin tuhat sanaa!!! 357 päivää on sitä oltu tien päällä ja 8 maata kierretty. Voihan morjens, oli aivan mielettömän uskomaton vuosi! Muutamaan otteeseen sitä jouduttiin vähän traumaattisiin kokemuksiin, mutta jokasesta selvittiin. Kaiken kaikkiaan oli unohtumaton kokemus minkä muistan ainiaan. 

Pääsin toteuttaan valtavan määrän uusia mahtavia elämyksiä...välillä vähän hullujakin... näin suorastaan sanoinkuvaamattoman kauniita maisemia, tutustuin eri kulttuureihin, tapasin satoja ihmisiä eri puolilta maailmaa, elin aikataulutonta elämää, koin 4 kesää <3, opin uusia asioita, olin VAPAA ja mikä parasta, toteutin mun unelmani. Vuoden aikana tunsin niin paljon iloa ja onnellisuutta, että sitä on jopa vaikeeta sanoiks pistää.


Skydive

Diving with the sharks

Bungy jump

Sandboarding

yucky stuff!

Whitewater rafting

New Year in Sydney  - 2012' Time To Dream
* Löhöttyjä aikoja lukuisilla rannoilla: no vuodesta varmaan yht. 5kk...mmm sun, sand & flip flops <3

My peeps!!
Muchas gracias Ankku, Iris, Mia&Harri & Kaisu. Mikä onkaan parasta kuin päästä välillä viettään aikaa hyvien ystävien parissa. Teitte omalla tavallanne tästä vuodesta täysin unohtumattoman! <3 Puhumattakaan canadian grandman tapaamista with dad and little bro. Parasta aikaa <3


Nothing beats my skype buddies, Jenski & Diego <3 TE AMO!
On kyllä ollut niin jäätäviä kokemuksia...hyvällä ja pahalla...ajatella missä roskis/torakka/melu/lemuavissa hostelleissakin sitä on elänyt! :D

Matka väsymyksestä ei ollut kuukausiin tietookaan...New Yorkissa se sitten lopulta iski. Innolla porhalsin eteenpäin aina uutta kohdetta kohti...olihan listassa sen verran mahtiksia maitakin, että ei sitä väsymystä edes ehtinyt pohtia, aina innostu uudestaan ja uudestaan. Jos kysytte mikä maa oli parhain (jos CANADAA ei oteta huomioon ;D) niin tuskin osaan vastata. Kaikissa maissa oli omat hienoutensa joten tuntuu melkein mahdottomalta valita. NO olihan se Uusi-Seelanti kaiken sen hehkuttamisen & odottamisen arvoinen (uskomattoman kaunis paikka)!! Yup, i was in loooove!

On Brooklyn Bridge "Kaisu i need a nap"
Hiking in Mt. Cook valley...one of the best days!
Jenski "Seriously, are you hiking with your flip flops!?!"






* Korkein lämpötila: +46'C (Penticton,Canada)
* Alin lämpötila: +13'C (Kaikoura, New Zealand)

Whitehaven beach, Australia <3

Patong beach, Thailand

Blue Lagoon, Fiji - absolute paradise!

Huh heijakkaa, kohta puoliin lähteekin viimeset lennot ja päämäärä täältä Vernonista on vihdoin home sweet home. IHANAA LENTÄÄ TAMPEREELLE!!! <3
Pientä "lentokenttä/väsymys kuolemaa" tiedossa, koska tässä menee nyt mukavat 48tuntia sit matkustaessa. Testataan nyt vielä sekin miten uni maistuu NYC:in lentokentällä ennen loppu spurttia. Vernon-Kelowna-Vancouver-Newark-JFK-Heathrow-Arlanda-Tampere...vois sitä lyhyempääkin kautta tulla kotiin. No mikäs tässä...oon jo aika pro tässä lentokenttä elämisessä. ;) Varautukaa siihen, että voin olla 'vähän' dillidong kun kotiin vihdosta viimein saavun....holy moly!

* Lentoja: 21
* Nukuttuja öitä lentokentillä: 5

Vuoden kruunas ehdottomasti se, että vietin reissun loppuni mun toisessa kodissa täällä Canadassa. Siis täydellinen loppu! Kaipaamaan jään taas kaikkia & näitä mahtavia maisemia. Tänään tuli Karan vanhemmat Vancouverista ja pidettiin ihana illallinen, katottiin yhdessä leffaa ja hyvästelin taas uusia mahtiksia tuttavuuksia. Kara joutu lähteen yövuoroon joten jouduttiin hyvästeleen nyt. Aik kauhee, kyynelvirrat auki ja hirveet halit! Huomen aamulla koko muu poppoo tulee hyvästeleen lentokentälle. Haikeus <3

Sit kun pääsen näistä hyvästelyistä niin odotan kyllä innolla Suomeen pääsyä. Kauhee ikävä on ollut! Hassua päästä purkaan kohta rinkka&reppu mitä oon kantanut & varjellut koko vuoden. Osaankohan enää kaappeja edes käyttää...

Pitäis varmaan alkaa kehittää jotain kotiin paluu-käsikirjaa. Näitten mun "pikku" reissujen jälkeen meinaa kestää aina hetken palata "normaaliin" elämään. Viimeks kun palasin Canadasta mulla kesti varmaan kuukauden päivät muistaa, että Ä & Ö kirjaimet on olemassa ja niinkin pieni asia kuten ovenkahvan kääntäminen tuntui hämmästyttävän oudolta siihen nähden mihin olin jo tottunut! Niin joo, nyt pitäis varmaan alkaa tsempata noissa viikonpäivissäkin...olla oikeesti hollilla mitä päivää eletään!

* Valokuvia: 14 984 :D (en jaksa tähän postaukseen enää kuvia ees pistää...miten sä tosta määrästä valitset?)
* Työpäiviä: 58
* Muistoja: Tsiljoona

Aivan varmaa on se, että nuudeleihin en ainakaan kahteen vuoteen koske...tonnikalakin saa odottaa! Niin ja sekin on vielä aivan satis varma, että vaikka tein koskenlaskun missä 7m vesiputous, sukeltelin haitten & mega rauskujen seurassa, kävelin tulivuoren huipulle, hyppäsin korkeimman skydive & benji hypyn niin mihinkään Särkän hulluihin koneisiin ette mua vieläkään saa...puhumattakaan siitä vuoristoradasta! Yeah no way! Mutta täysin varmaa on se, että tää oli kaiken sen rahan, työn, vaivan, ajattelun ja tekemisen arvoinen...and hey, at the end, that's all that counts.

The lazy beach days in Waikiki, Hawaii
Hawaii....not a shabby place to have your birthday..
Onnekas oon, että on työpaikka minne pääsen. I'm homeless and i'm broke (same old hobo), mutta mitäs siitä, meitsillä on reppu täynnä tarinoita ja huikeita huikeita muistoja!

Niinkun teille kerroin mun ihan ekassa postauksessa niin en oo mitään ilman mun haaveita & unelmia. Automaattisesti täytyy heti uuden tulla toteutetun tilalle. Näin tää mun mieli vaan toimii. Maitahan on vaikka kuinka vielä valloittamatta joten tässä seuraavan reissun kohteet:

Brazil, Argentina, Chile, Peru, Ecuador, Costa Rica, Honduras, Cuba?, Mexico?, Vietnam, Laos, Thailand, Cambodia, Nepal & India


Tähtään varmaankin vuoteen 2014 ja matkan kesto....täysin go with the flow. This means, että kun tuun kotiin alkaa armoton työnteko, säästö boogie käyntiin, matkakirjat & kartat vallottaa pöydän ja en varmaan mitään muuta pysty ajatteleenkaan. Wow, i'm so excited!



Kaiken kaikkiaan tarkoittaa sitä, että mulla on taas jotain mistä haaveilla&ajatella kun ne pimeät syysillat ja kylmät talvet koittaa (siis täytyyks kohta oikeesti pitää sukkia ja kenkiä??). Aamulla kun herätyskello soittaa ja pitäis lähtee töihin tiedän, että jokainen uus päivä on lähempänä sitä tulevaa tavoitetta. Eli älkää ihmetelkö jos keskellä harmaata päivää yhtäkkiä pursuan yltiöpäistä energiaa ja hymyilen ärsyttävän iloisesti tai haluaisin huutaa koko maailmalle, että I LOVE LIFE...mulla vaan oli joko ihanan rankka reeni alla tai sitten ajattelen tätä uutta reissua... ;)


ANYHOW, eihän tässä voi muuta sanoo kun, että HUIKEETA! What an amazing year <3

All i can say is that...momma, YOUR HOBO IS COMING HOME <3


...and that, my friend, is what they call a closure.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti